Remo Ronkainen Rehellistä puhetta

Riittääkö koulutus?

Suomalainen koulujärjestelmä on kriisissä! Joku voisi kysyä, miten niin? Pienen pohjoismaisen kansan nuoret ovat keikkuneet PISA-tutkimusten kärjessä vuodesta toiseen. Hyviä tuloksia ja lyhyitä koulupäiviä on yhdistelmä, jota on tultu ihmettelemään aina Japanista ja Yhdysvalloista asti. Onko siis yliampuvaa väittää, että suomalainen koulujärjestelmä on kriisissä?

 

Vaikka PISA-tutkimusten tulokset ovat heikentyneet ja useat maat ovat kiilanneet ohi, ei meidän kannata olla huolissamme ensisijaisesti näistä tuloksista. Suurempi huolenaihe liittyy siihen, onko suomalainen koulu vanhanaikainen ja teollisen yhteiskunnan tarpeisiin rakennettu. Kysymystä olisi syytä laajentaa koskemaan koko koulujärjestelmää. Vastaako suomalainen koulujärjestelmä (peruskoulu, ammattikoulu/lukio ja korkeakoulu) nyky-yhteiskunnan ja tulevaisuuden tarpeisiin?

 

Olisi väärin sanoa, ettei Suomessa ole reagoitu muutoksiin. Opetussuunnitelmaa ollaan uudistamassa, kouluihin on hankittu uutta teknologiaa ja oppilaiden omaa aktiivisuutta korostetaan entistä enemmän. Ehkä suomalainen peruskoulu on kyennyt reagoimaan ympäristön muutoksiin tehokkaammin kuin muut kouluasteet. Ammattikoulujen osalta haasteet liittyvät heikkoon taloustilanteeseen, jonka myötä mm. teollisuuden työpaikkoja on hävinnyt Suomesta kymmeniätuhansia. Uusi lukion tuntijako ei taas ollut kovinkaan ”uusi”. Yksi tunti sinne ja toinen tänne. Tulevaisuuden osaamisen kannalta on kyseenalaista, että monet globaalikasvatukselle keskeiset oppiaineet, kuten historia, uskonto ja maantieto menettävät pakollisia kurssejaan.Väitän kuitenkin, että suurimmat haasteet koulutuspolitiikan osalta liittyvät korkeakouluihin.

 

Suomalaiset korkeakouluopiskelijat eivät ole menestyneet samalla tavalla kansainvälisissä vertailuissa kuin peruskoululaiset tai lukiolaiset. Yhdysvalloissa professorina toimivan Bengt Holmstömin lausahdus kuvastaa tilannetta hyvin: ”Suomessa lukiolaiset ovat keskimäärin samanikäisiä yhdysvaltalaisia lukiolaisia edellä, mutta etumatka menetetään yliopistoissa.” Helsingin yliopisto onkin ainoa top 100-listalle päässyt yliopisto Suomesta. Listasijoituksia tärkeämpää on kuitenkin se, mitä korkeakouluistamme valmistuu. Valitettavasti tällä hetkellä akateeminen työttömyys kasvaa Suomessa vauhdilla. Koulutus ei enää nykymaailmassa takaa automaattisesti työtä.

 

Tästä huolimatta tai juuri tämän takia koulutuksesta on tulossa yksi näiden vaalien keskeisimmistä teemoista. Nuorisojärjestömme lisäksi myös useat puolueet ovat puhuneet korkeakoulujen ja työelämän yhteistyön lisäämisestä. Toisin kuin opetusministeri Kiuru taannoin totesi, ei yhteistyö tarkoita sitä, että tutkijoiden olisi toimittava säännöllisin väliajoin yrittäjänä. Kiristyvän taloustilanteen vaikutukset näkyvät kuitenkin koulutuspolitiikassa. Opettajien lomautukset sekä ehdotukset ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhdistymisestä eivät silti ole ratkaisuja ongelmiin. Samaan aikaan opiskelijoiden jaksamisen kannalta olisi tärkeää lisätä resursseja eri tukipalveluihin. Koulutuksesta leikkaaminen onkin lyhytnäköistä politiikkaa! Suomi tarvitsee huippututkimusta ja huippuosaajia työpaikkojen sekä uusien innovaatioiden luomiseksi. On kuitenkin selvää, ettei kaikkea voida mitata rahassa, vaan tutkimuksella on paikkansa myös länsimaisen sivistyksen takaajana.

 

Suomen tulevaisuus ja nuorten työllistyminen on pitkälti kiinni siitä, onnistummeko me luomaan puitteet, jotka kannustavat kehittämään globaalisti menestyviä tuotteita, teknologioita ja materiaaleja. Huonot koulutuspoliittiset päätökset vaikeuttavat tämän toteutumista merkittävästi. Ja toisaalta Suomi voi olla koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden huipulla, mikäli me olemme valmiita uudistumaan.

 

Remo Ronkainen

 

Julkaistu Arvosana-lehdessä 13.3.2015

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat